Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Tarvitseeko Suomi vielä yhden lasten tueksi työtä tekevän järjestön?

Posted 3/28/2015

Ajatellen viime aikoina esillä olevia aiheita, niin tarvitsee. Aiheilla tarkoitan uutisointia siitä, kuinka nuoret kahakoivat kaduilla. Muistan nuoruuteni Tukholman lähiöissä kasvaneena.  

Ajatellen viime aikoina esillä olevia aiheita, niin tarvitsee. Aiheilla tarkoitan uutisointia siitä, kuinka nuoret kahakoivat kaduilla. 

Muistan nuoruuteni Tukholman lähiöissä kasvaneena. Meno oli siellä villiä ja elinolot eivät olleet parhaat. Kasvoin suomalaisena Ruotsissa ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. Lähiöissämme oli yliedustettuina taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Nämä tekijät yhdessä läheisväkivaltaa nähneenä loivat minussa turhautuneisuutta, raivoa, välinpitämättömyyttä sekä pelkoa tulevaisuudesta. 

Näiden osatekijöiden summana purkautui turha väkivalta. Katsottuna silloisen nuoren näkökulmasta väkivalta ei ollut turhaa. Oikeutin itselleni väkivallan ulkopuolisuuden tunteella. Koin, ettei yhteiskunta hyväksynyt minua osana yhteiskuntaa, joten keskisormi pystyssä asettauduin yhteiskunnan ulkopuolelle. Todellisuudessa sisälläni velloi paha olo, jonka sain purettua väkivalloin. 

Nykypäivänä mietin kovasti, mitä aikanaan olisin voinut tehdä toisin. Mietin, mitkä tai ketkä osatekijät vaikuttivat minuun sekä miten olisin voinut ehkäistä silloisen nuoren pieleen vievää tietä. 

Jollemme ota historiastamme opiksi, tulemme toistamaan samat virheet loputtomiin. Joten uskon vakaasti, että yhdistäessämme voimamme voimme auttaa ja tukea nuoria löytämään omat kykynsä ja voimavaransa. 

Voikukkalapset ry tulee toimimaan kaikin tavoin ehkäistäkseen nuorten syrjäytymistä, ylisukupolvista rikollisuutta ja pahoinvointia. 

Lopuksi toivotan yhdessä muun hallituksen kanssa tervetulleeksi yhdistykseemme jokaisen teistä, jotka jaatte arvomme ja visiomme. 

Janne Raninen 
puheenjohtaja